1321620784_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tuli vietetyksi viikon verran metsässä. Tai enhän nyt koko aikaa ihan metsässä ollut, mutta pois kaupungista.
Sen verran piipahdin metsäänkin, että ehdin kerran vähän eksyä. Ei se pitkä reissu tässä tapauksessa tarvitse olla, kun ehtii jo eksymään. Eikä se kovin vakava harhailu ollut.
Kun hyppäsin kolmannen kerran ojan yli palatessani kotiin “savotalta”, luulin muistavani, että siellähän ei ole kuin yksi oja. Tulin siihen tulokseen, että hyppelin sen saman ojan yli eeskahtaalle. Siitä oli helppo vetää johtopäätös, että matka ei taida edetä juurikaan kotiin päin.
Pääsin kuitenkin perille.
Kyllä se jälkeenpäin tarkasteltuna olikin niin, että se yksi oja haarautui kahdeksi, ja kun oikein tarkkaan osasi edetä, löytyi vielä se kolmaskin ojanpätkä minkä yli pääsi hyppelemään. Suunta oli ollut oikea, ehkä ei ihan suorin reitti.

Hämmästytin huushollin mieshenkilön pyytämällä opastusta kompassin käyttöön. Hän on joskus tarjoutunut opastamaan sitä laitetta. Olin kuitenkin päättänyt, että se on niin käsittämätön vehjetys, että sen logiikkaa en opi koskaan. Ja toisekseen, eipä minun tarvitse suunnistusta osata.
Kuljen aina perässä…  tai siis silloin kun olen epävarma suunnasta.

No nyt kuitenkin oli tullut elämässä se hetki, että minulle sopi pieni opastustuokio.

Eihän siinä päästy alkulausetta pitemmälle, kun minulle annettiin ensimmäinen ohje tässä lajissa: “Kompassin kanssa ei kannata väitellä”.
Olin alkulauseessani ehtinyt kyseenalaistaa kompassin näyttämää suuntaa. “Eihän se pohjoinen nyt tuolla voi olla!!”
Loistava aloitus!
Sain niputetuksi suuni kiinni, karistin ennakkoluuloni, keräsin kaiken keskittymiskykyni, ja mitäpä siitä oli tuloksena. Taidan tajuta sen toiminnan. Aika reipas kiitos siitä kuuluu pitkämieliselle opastajalle, joka tarpeen tullen lyö suunsa ja korvansa kiinni, ottaa aikalisän,  jonka jälkeen  etenee asiassaan siihen suuntaan, minkä tietää oikeaksi.

1321620739_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

On tähän opastusajankohtaan ihan muukin syy kuin henkilökohtainen eksyminen lähes joka paikkaan.

Viikonloppuna osallistun kurssille, jonka oppeja en toivottavasti koskaan tarvitse.