“Pikkujouluissa ovat kauden trendinä asusteet ja aggressiivisuus“. Näin kirjoitettiin lehellä.
En viitsinyt syventyä itse lehtiartikkeliin. Päästin ainoastaan mielikuvituksen liikkeelle.
Kuvittelin, kuinka me seitsemän naishenkilöä tonttuhatut päässä pistämme hulinaksi tänään perinteisessä pikkujoulussamme.

Ei tuntunut todennäköiseltä juhlan vietolta tässä tapauksessa!

Tänään on perinteiset “tyttöjen” pikkujoulut. Perinne on lähes 30 vuotta pitänyt pintansa juhlien joukossa.  Siitä voi jo pienellä laskutoimituksella räknätä “tyttöjen” iän. Aikuisia oltiin, kun perinne aloitettiin.
Asusteiksi on joskus pyydetty laittamaan kiiltävää päälle, joskus esiliinaa, hattuteemakin on ollut. Kerran oli kunniamerkitkin. Siinä sitä Oriflamen pullonkorkit ja muut kiiltävät rihvelit taisivat killua rintapielissä.
Nyt on kehotettu varustautumaan tonttulakilla, jos vaikka pistäydytään naapuripubissa yhden karaokebiisin verran. Se on kerran tehty, mutta siitä ei sen enempää, muuta kuin että toivottavasti tällä kertaa unohtuu kaikilta tähtiajatus, että “nyt muuten lähetään laulamaan kun on tällaiset hienot valoa vilkuttavat tonttulakitkin”.
Ei sen puoleen, aikamoinen suksee se esitys oli, molempien kuulijoiden joukossa. Alkuilta oli, ja pubi lähes tyhjä.
Asusteet on helposti toteutettavissa, mutta miten lienee tuon aggressiivisuuden laita. En oikein osaa kuvitella, että hulinaksi pistettäisi voimalla seitsemän naisen. Eihän siinä tule edes tasapareja ottelemaan.
Saattaa olla, että tästä vielä kuuluu. Saattaa olla, että ei…

Veroherra ei osaa päättää, antaisiko vai ottaisiko, joten teki kumpaakin. Eilen kuulin tiedotusvälineestä, että tuplana on maksettu veronpalautuksia tileille. Ehdin jo siinä hehkuttaa, että nyt muuten loppui rahanpuute.
Nopiaan tilille tutkimaan, kuinka siellä on viivan alla pitkässä rivissä numeroita.
Eipä ollut!
Viimeisenä vientinä oli miinustus, sitten kaksi plussausta.
Niin oli vieneet sen 44, 85€.
Ei auta kuin yrittää tulla toimeen omillaan, ei siis pankilta saadulla ylimääräisellä rahatukolla.