Loppuuko kaikki loppiaiseen?
Siltä vaikutti ainakin tänä aamuna, kun kampesin itseni aamulenkille. Kello oli kymmenen, ja ei ristinsielua (tai mistä minä tiedän millainen se ristinsielu on) ollut liikkeellä. Vaikka katselin katujen risteyksissä mihin suuntaan, ei autoja, ei jalkamiehiä, ei kerrassa ketään.
Tuli jo mieleen, onko joku ulkonaliikkumiskielto.
Sää oli loistava lenkkeilyä ajatellen. Rannalla alkoi olla jo jotain elämää. Olipa joku huimapää jo suksineen siinä rannassa, jossa reilu viikko sitten vielä aallot löivät korkeina rantakiviin. Ykskaks havaitsin, että pipopäisiä ja reppuselkäisiä reippaita naisihmisiä tuli useita vastaan.
Mikä oli meninki?
No avannolta tietenkin olivat tulossa. Jututin siinä paria hyväntuulista reppuselkää.
Sitten sen päätin!
Konsa arki koittaa, otan selvää, mistä saa avainkortteja avantouintikoppeihin.

1325881572_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Siinä se on, hyinen hurma!
Risukon takaa pilkistää avanto, ja nyt kun asian tässä julkisesti ilmoille saatoin, paluuta ei ole.

Aion jatkaa muutaman vuoden telakalla ollutta harrastusta.
Nähtäväksi jää, milloin ollaan toteutusasteella.