Siitä on lukuisia vuosia, oli markka-aika. Tönötin huutokauppakamarin näyteikkunassa kaverini kanssa. Ikkunan taakse ilmaantui naisihminen. Hetken syynäili tarkkaan, riuhtaisi puodin uksen auki ja loikkasi tupaan. Olin nähnyt hänet puodissa ennenkin. Ei tainnut oikein päästä ohi piipahtamatta sisään.

Oli menossa kuukausimiitinkiinsä, Hot Glupin kokoukseen. Valtion viraston naiset kokoontuivat säännöllisen epäsäännöllisesti glupinsa merkeissä. Glup sai nimensä yhdestä istunnosta, jonka päätteeksi laskunmaksun aikaan jokainen tempaisi kukkarostaan vihreän osuuskaupan kanta-asiakaskortin, ns. Hot Club kortin.  Siitä vääntyi glupille nimi. Tiedättehän nämä naisten kinkerit, asiat kuntoon, hyvää ruokaa ja paljon, ja se ruuan kyytipojaksi nautittu punkkulasillinen sievästi lasin jalasta kiinni pidellen peukalolla ja kahdella etummaisella sormella.
(Tais mennä turhan tarkkoihin yksityiskohtiin taas kerran…).

Nainen halusi koeistua pormestaria. Tuli nimittäin kuitenkin aika puskista tuo tuolintarve. Kyllä se niin taisi käydä, että ensin huomattiin meidät, ja sitten mietittiin mahdollinen tarve.
Kauppias kehotti kokeilemaan. Ei tehnyt elettäkään, että olisi meidät nostanut pois näyteikkunasta. Eihän siinä, nainen istahti näyteikkunaan. Se oli lyhyehkö koeistunta . Taisi tuntea olonsa hiukan kiusalliseksi . Sitä paitsi tiesi jo istahtaessaan, että hyvä se on.
Olimme saaneet uudet jouset ja meriheinät sun muut sisukset juuri ennen huutokauppakamarille tuloamme. Kangaspäällystekin oli uusi. Kuosi ei tainnut miellyttää kovin naisen esteettistä silmää, mutta ilmeisesti siihen ei sen enempää hukannut ajatusta.
Kaupat tehtiin!
Taisimme kaverini kanssa yhteensä maksaa 1300 mk.
Aika kustannuspainotteinen kokous Klink Klink (raha)

Tulimme uuteen kotiin. Kovasti paljon siellä näytti olevan ennestäänkin huutokauppakamareilta ja kirppareilta hankittuja, ja kunnostettuja kalusteita. Löytyivät paikat minulle ja parillenikin. Taisi siinä pari entistä nojatuolia lähteä kierrätykseen.

1328971198_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Talouteen kuului myös kaksi kissaneitiä. Kovasti mieltyivät meihin. Hyppäsivät syliimme aina kun naisen silmä vältti. Hyppäsivät myös kun ei silmä välttänyt, eikä se nainen kauan jaksanut paimentaa.
Yritti kai se jotain matontapaista laittaa suojaksi, mutta eipä ollut sanottavaa merkitystä niillä.
Meistä tuli kissaneitien vakituinen köllöttelypaikka. Tai se meni oikeastaan niin, ettei kumpikin voinut olla “omassa” pormestarissaan. Samaan olisi mieli tehnyt kummankin mennä. Ratkaisu näkyy kuvasta.
Myös kynsien teroitteluun selkänojamme sopivat hyvin. Meni jonkin aikaa, ennen kuin nainen huomasi, että kissaneidit teroittivat kynsiään nojiemme takapuolelle.

Elelimme rauhaisaa kotielämää. Huomasimme jossakin vaiheessa, että kissaneitejä oli enää yksi köllöttelemässä lähes taukoamatta sylissämme. Muutaman kuukauden päästä muutti se ainutkin jonnekin. Naista itketti.
Jotenkin ympärillämme alkoi olla kovasti touhua. Huonekalu toisensa jälkeen häipyi viereltämme. Jätesäkkejä, muuttolaatikoita, kamalasti tavaraa joka paikassa. Meidät pakattiin auton perälle, ja kuskattiin johonkin halliin. Siellä niitä vasta oli vanhoja huonekaluja. Kangaspakkoja, heinäsäkkejä, purettuja vanhoja sohvia…
Olimme kaverini kanssa tulleet entisöintipajaan.

1328971240_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nyt olemme muuttaneet takaisin kotiin. Tämä ei kyllä ole se sama koti, mistä läksimme.
Taitaa olla naisella taas mietinnässä, että mistäpä meille paikka löytyy. Kuulin hänen vakuuttavan, että meille löytyy paikka ihan varmasti. Viedään vaikka jotain kierrätykseen alta pois.
Onneksi tuo vanha jalkalamppu näyttää muuttaneen tänne uuteen kotiinkin.
Se on ostettu samasta puodista kuin minut ja kaverini. Taisi olla yhtä nopea ostopäätös, mutta kaupanteko ei ollut ihan niin yksinkertaista.  Myyjäkin olisi halunnut sanoa sanasensa siihen kauppaan.Päättämätön

Se on kyllä ihan oma stoorinsaNauru