Joskus vaan ei toimi!

Ei onnistu kertakaikkiaan mikään. Tämä päivä vaikutti siltä.
Olin eilisen USA-kiekkopelin huumassa jättänyt matkakamppeiden pakkaamisen tälle aamulle.
Heittelin aamulla kamppeet laukkuun, ja suunnistin autolle.

Autohalliin menevä käytävä lainehti vettä. Sitä tuli jostain siivouskomeron oven alta.
Yritin siinä soitella huoltofirman kiinteään numeroon ja päivystysnumeroon, ilman tulosta.
Takaisin kotiin ja etsimään isännöitsijän puhelinnumeroa.  Sain kerrotuksi huoleni, ja hän lupasi ajaa asiaa eteenpäin.
Siinä nujakassa tuntui singahtavan repun taskusta jotain lattialle. Huomasin, että avaimenperään kiinnitetty kärrykolikko puuttui. No se oli varmaan se, joka lensi patterin alle.
Olkoon!
Joku kuitenkin sai kopaisemaan sieltä lattian rajasta, ja lääkepurkkihan se pudonnut oli. Päivittäin tarvitsemani tyroksiinit siellä pötköttelivät lattialla patterin alla. Kannatti tarkistaa.

Sitten autoon ja kääntämään virta-avainta.
NAKS NAKS, sanoi virtalukko, valot vilahtelivat heikosti, eikä minkään valtakunnan muuta henkeä tullut koslaan.

Sanoin ruman sanan!

Takaisin kotiin, ja soittelemaan erinäisiin numeroihin. Parista eri lähteestä epäiltiin, että akku oli tullut tiensä päähän.
Soitto Akkukauppaan. Luulin, että kun sinne vaan ilmoittaa, että tarvitsisin yhden akun, sieltä rientää myyjä tuomaan minulle lajitelman sopivia virtalähteitä, joista sitten valitsen mieleisimmän värisen.
Ei tullut!
Hinausauton kehotti soittamaan, jolla kiskotaan auto akkukauppaan.

Vaikutti liian monimutkaiselta.

Muistin siinä tutun kaverin, joka on huoltomekaanikkona, tulkoon tässä mainostetuksi, Käyttöautossa.
Kaveri kehotti odottelemaan vähän aikaa. Kurvasi pihaani, löi piuhat kiinni akkuun, starttasi, ja se oli siinä. “Yritä saada pysymään käynnissä”, totesi minulle, kun peräkkäin lähdettiin korjaamolle.
Varttitunti, ja uusi akku autossa.
Loistava nuori kaveri!

Loppujen lopuksi toistaiseksi ainakin kaikki on oortningissa.

Jos mitään ylipääsemättömiä kantoja ei enää ilmaannu kaskeen, huomenna siirrytään lähelle Vantaan lentokenttää. Siellä nukutaan yön yli, ja varhain sunnuntaiaamuna pyrähdetään tutkailemaan, joko Katalonian kevät on kuinka pitkällä.

1337253203_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nämä ressukat ne luulevat aina pääsevänsä mukaan.
Ei tälläkään kertaa. Pelkään, että ruhjoutuvat lentokoneen rahtiruumassa.