NaisAutoilija tuli pistäytymään kaupungissa välillä, jotta pääsee taas lähtemään takaisin maille.

NaisAutoilija piipahti myös männä viikolla muutaman päivän kaupunkireissulla. Sen verran, että ehti pahoittaa yhden talon asukkaan mielen parkkeeraamalla hänen hallipaikalle autonsa. NaisAutoilijan oma paikka on harmaan ja sinisen auton välissä. On sillä paikalla numerokin, mutta se on sivuseikka, ja jäi niin ollen ilman huomiota.

Harmaata autoa ei ollut paikalla, ei juuri muitakaan, kuin se sininen , joten NaisAutoilija kurvasi siihen sinisen viereen. Ei ollut sama sininen, ei edes saman merkkinen se auto. Eikä oma paikka.
Hiukan närkästyneenä soitti paikan omistaja. Oli joutunut soittelemaan joitakin maksullisia puheluja selvitellessään auton omistajan yhteystietoja. Siitäkin oli pahoittanut mielensä, kun oli joutunut omaa autoaan pitämään maksullisessa kadunvarsiparkissa.

Että ketutti! (tekee mieli korvata tuo ke- ihan muilla kirjaimilla).

Anteeksipyyntöni ja katumukseni lupauksin, että korvaan kaikki taloudelliset tappiot, oli niin vilpitön, että minusta alkoi tuntua, että herrahenkilö oli vaivautuneempi kuin minä. Ei huolinut korvausta.

Kaupunkireissu tätä episodia lukuun ottamatta oli loistava! Tosin enpä siitä ajasta kaupungissa juurikaan ollut. Tapasin pari tosi tärkeää ystävää, molemmat mailla. Toisen, lapsuusajan parhaan leikkikaverin luona olin lapsuudenmaisemissa ihan yökylässä.
Juttua riitti!

(Lipsahti jossakin vaiheessa tuo NaisAutoilijan henkilöllisyys, mutta menköön. En viitsi korjata tekstiä).

Paluumatkalla maille auton kojelautaan ponnahti ykskaks keltainen mötikän kuva. Sitä minä ihmettelin, että satuin huomaamaan sen.
Moottori?, jäähdyttäjä??, öljykanisteri???.
Naisen logiikalla päättelin, että kun se on keltainen, se on vaan joku häly, ei siis vakavaa.
Stoppasin kuitenkin seuraavan huoltoaseman pihaan. Huoltoa olisi saanut pullakahvin ja kaljan muodossa. Tuskin muuta.

Kaivoin huoltokirjan hanskalokerosta.

Oletteko koskaan yrittäneet lukea auton huoltokirjaa!!

Se on pakko olla miesinsinöörin hengentuote. Siinä ei ole mitään tolkkua eikä logiikkaa…

…ainakaan naisen logiikkaa.

Löysin samanlaisen kuvan kuin kojelaudassa. “Pakokaasupäästövaroitus. Aja varovasti seuraavalle korjaamolle”

Ajoin varovasti määränpäähän maille, ja sieltä soitettiin paikalliseen kyläkorjaamoon. Johtaja sieltä vastasi. Pyysi, että jos ei sinä iltana tultaisi, kun oli kotiin siinä lähdössä. Mutta seuraavana päivänä heti aamusta.
Siis autokorjaamolle heti seuraavana päivänä aamusta!
Uskomaton juttu!

Näin tehtiin. Auto jäi päivän ajaksi korjaamolle, kun oli siinä asioita Lahteen.
Illalla auto noudettiin.
Varsinaista vikaa ei ollut. Varoitus oli kuitattu pois tietokoneelta, ja hoitona kehotettiin rääkkäämään autoa. Pitää miettiä, miten täytyy ajotapaa muuttaa. Visainen juttu!

Nyt on auto omalla hallipaikalla. Tarkistin ihan numeron.
Kohta lähden torikahville muutaman hyvän ystävän kanssa.
Mukavaa!

Parin päivän päästä pyyhkäsen takaisin maille parkkeeraamaan mihin haluan ja rakennuksenvalvontatehtäviin.
Rakennus on edennyt niin paljon, että erinäisten kahakoiden jälkeen siitä on sukeutunut jo paritalo.