Nyt ne taas löi kantapäille, ne kevätkiireet.
Jollei naama ole turpeessa tonkimassa,  pitää kiirettä, kun ei ihminen tiedä, mistä ikkunasta näkisi kiikarilla parhaat näkymät.

Sinitiaispariskunnan pesäpönttöpuussa pyrähtelee iltaisin joku tunnistamaton lintu. Syöksyilee edestakaisin, ylös ja alas ja sivusuunnassa. Selvästi yrittää häiritä sinitiaisten poikasruokintaa.
Ei ole kirjosieppo, ei, luultavasti.

Kirjosieppo puolestaan pistäytyy toiseen pesäpönttöön, jossa on talitiaisen poikaset. En tiedä onko lykännyt munansa samaan pönttöön, ja haudottaa talitintillä perillisensä. Pistäytyy välillä katsomassa, ovatko lapsukaiset kelvollisessa hoidossa.

Punatulkku väijyy saman pesäpöntön alla pensaassa. Se ei kuitenkaan puutu toisten touhuihin, eikä anna minkään häiritä omia touhujaan. Kai se jotain siemeniä tonkii pensaasta.

Kurppa suorittaa joka iltaisen tarkistuslentonsa samaa reittiä käyttäen.

Perinteinen laulurastaan laulatus kuuluu kevätkiireisiin.  Kun jaksaa pihamaalla vihellellä titi-tyytä, pian laulurastas yrittää matkia. Ehkä siinä on pieni vaikeusaste, kun yrittää ihmisen titityyn saada aikaiseksi, mutta hyvin luonnistuu.  Kuulostaa aika huvittavalta.
Huokeet huvit!



Pääskysiä on ennätysmäärä syöksyilemässä pihapiirissä. Yksi vanha pesä lienee jo korjattu kuntoon. Tänä aamuna alkoi parin uuden pesän rakennusprojekti.  Valitettavasti piti lähteä pistäytymään kaupungissa, joten rojektin valvonta ja eteneminen piti jättää toisen huoleksi.




Nyt on kesä!
Kippis sille!