Joskus vaan ei toimi!

Ei onnistu kertakaikkiaan mikään. Tämä päivä vaikutti siltä.
Olin eilisen USA-kiekkopelin huumassa jättänyt matkakamppeiden pakkaamisen tälle aamulle.
Heittelin aamulla kamppeet laukkuun, ja suunnistin autolle.

Autohalliin menevä käytävä lainehti vettä. Sitä tuli jostain siivouskomeron oven alta.
Yritin siinä soitella huoltofirman kiinteään numeroon ja päivystysnumeroon, ilman tulosta.
Takaisin kotiin ja etsimään isännöitsijän puhelinnumeroa.  Sain kerrotuksi huoleni, ja hän lupasi ajaa asiaa eteenpäin.
Siinä nujakassa tuntui singahtavan repun taskusta jotain lattialle. Huomasin, että avaimenperään kiinnitetty kärrykolikko puuttui. No se oli varmaan se, joka lensi patterin alle.
Olkoon!
Joku kuitenkin sai kopaisemaan sieltä lattian rajasta, ja lääkepurkkihan se pudonnut oli. Päivittäin tarvitsemani tyroksiinit siellä pötköttelivät lattialla patterin alla. Kannatti tarkistaa.

Sitten autoon ja kääntämään virta-avainta.
NAKS NAKS, sanoi virtalukko, valot vilahtelivat heikosti, eikä minkään valtakunnan muuta henkeä tullut koslaan.

Sanoin ruman sanan!

Takaisin kotiin, ja soittelemaan erinäisiin numeroihin. Parista eri lähteestä epäiltiin, että akku oli tullut tiensä päähän.
Soitto Akkukauppaan. Luulin, että kun sinne vaan ilmoittaa, että tarvitsisin yhden akun, sieltä rientää myyjä tuomaan minulle lajitelman sopivia virtalähteitä, joista sitten valitsen mieleisimmän värisen.
Ei tullut!
Hinausauton kehotti soittamaan, jolla kiskotaan auto akkukauppaan.

Vaikutti liian monimutkaiselta.

Muistin siinä tutun kaverin, joka on huoltomekaanikkona, tulkoon tässä mainostetuksi, Käyttöautossa.
Kaveri kehotti odottelemaan vähän aikaa. Kurvasi pihaani, löi piuhat kiinni akkuun, starttasi, ja se oli siinä. “Yritä saada pysymään käynnissä”, totesi minulle, kun peräkkäin lähdettiin korjaamolle.
Varttitunti, ja uusi akku autossa.
Loistava nuori kaveri!

Loppujen lopuksi toistaiseksi ainakin kaikki on oortningissa.

Jos mitään ylipääsemättömiä kantoja ei enää ilmaannu kaskeen, huomenna siirrytään lähelle Vantaan lentokenttää. Siellä nukutaan yön yli, ja varhain sunnuntaiaamuna pyrähdetään tutkailemaan, joko Katalonian kevät on kuinka pitkällä.



Nämä ressukat ne luulevat aina pääsevänsä mukaan.
Ei tälläkään kertaa. Pelkään, että ruhjoutuvat lentokoneen rahtiruumassa.

Nyt on taas se aika, kun on mentävä tutkailemaan keväistä luontoa.
Kävin jälleen kerran yhden keskustelun viimeisellä avantoreissullani, onko Suomessa kevättä vai ei. Eräs avantorouva oli sitä mieltä, tai siis TIESI, ettei Suomessa ole kevättä. Hän on asunut Saksassa ja Italiassa, ja siellä on niiiin ihana kevät. On lämmintä ja kukat kukkivat, se on kevät.
Yritin siinä tapani mukaan jupista, että onhan meilläkin kevät, siis se vuodenaika, kun luonto herää talven jäljiltä. Meidän kevät on vaan erilainen.
No kun ei ole niin ei ole!
Kun meillä kuulemma tulee kylmän jälkeen kesä suoraan ilman kevättä!??
En ymmärtänyt,  enkä nähnyt aiheelliseksi väitellä asiasta, kun en ole koskaan asunut Saksassa enkä Italiassa, niin tietenkään en voi tietää vuodenaikojen vaihtelusta mitään.

Ihan lähellä, siis oman kaupungin rajojen sisällä on Unescon maailmanperintöluetteloon listattu kohde, Struven ketjuun kuuluva Oravivuoren kolmiomittauspiste.

Eväät reppuun ja sinne äitienpäiväretkelle!

Jos joku ei tiedä tai muista mikä on Struven ketju, tässä faktaa:

Struven ketju on kymmenen maan läpi kulkeva kolmiomittausketju Pohjoisen jäämeren ja Mustanmeren välillä.

Ketjun tarkoitus oli selvittää maapallon tarkka koko ja muoto. Se muodostui 258 peruskolmiosta ja 265 peruspisteestä nykyisten Norjan, Ruotsin, Suomen, Venäjän, Viron, Latvian, Liettuan, Valko-Venäjän, Moldovan ja Ukrainan alueella. Perustamisvaiheessa ketju kulki vain kahden maan eli Venäjän ja Ruotsin alueella. Mittaukset kestivät 40 vuotta ja ne saatiin päätökseen vuonna 1855. Ketjussa on yhteensä 265 pistettä, joista 34 parhaiten säilynyttä ja kulttuurihistoriallisesti arvokkainta on valittu suojeltaviksi Unescon maailmanperintöluetteloon.

Tämä Oravivuoren mittauspiste on siis yksi niistä 34:n suojellun joukkoon kuuluvista.

Päijänne on hieno järvi. Näkyy mukavasti mittauspisteen tornista.

Toinen retkikohde on kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kotoa. Lähes kaupungin keskustassa virtaa Tourujoki lehtomaisen maaston läpi. Joen rantoja kiertää luontopolku. Ei uskoisi olevansa kivenheiton päässä kaupungin keskustasta. Uskomattoman rehevä kasvillisuus ja lintujen konsertti tuntuu ihmeeltä.

Mikä se on tämä alapuolella oleva kasvi?

Alvariinsa meitä muistutetaan, että mikään suhde, sen enempää pari- kuin ystävyyssuhdekaan ei elä, jollei siitä pidetä huolta.
Sen hoitopuolen voi toteuttaa vaikka loihtimalla pöytään  jotain pientä yllätystä, siis hyvää syötävää tai juotavaa, tai keksimällä jotain mukavaa yhteistä puuhastelua.
Löin vappuaaton aattona kaksi kärpästä kertalinttuulla, kuten Pirjo-ystäväni asian ilmaisisi.

Pihaa siinä rapsuteltiin, siirrettiin puutarhakalusteet talvisäilöstä pihamaalle, ruutuvakstuuki pöydälle. Aurinko paistoi, linnut varailivat pönttöjä, voi sitä kevään riemua.
Piipahdin sisätiloihin tarkoituksena laittaa kahvit, jotka ajattelin tuoda tarjolle ihan siihen pihamaalle. Pakasteesta löytyi pala kakkua, jonka tuuppasin mikroon sulamaan.

Ja siinäpä sitä oli jälleen kerran katastrofin ainekset kasassa.

En ymmärrä tänäkään päivänä, mikä siinä meni poskelleen. Jossakin vaiheessa menin hakemaan kakkua mikrosta. Lievä palaneen käry leijui ilmassa. Kun avasin mikron luukun, sieltä pasahti sininen ihan mielettömän pistävä katku. Kävi silmiin ja sieraimiin, joten ulos oli lähdettävä.
Palohälyttimet huusivat kuin viimeistä päivää.  Luulen, että Turun palo olisi vaikuttanut mitättömältä tussahdukselta huushollissa olleen  savupilven rinnalla.

Ja tassi halki!

Piimäkakkua se luultavasti oli ollut rusinoista päätellen. Muusta sitä ei pystynyt tunnistamaan.

Kaikki luukut levälleen! No kun sattuivat olemaan siinä ikkunatkin kaikki seljällään, päätin käyttää tilanteen positiivisen puolen hyödykseni, ja pesin ikkunat.  Samalla päätettiin tehdä suursiivous, kun nyt kuitenkin kaikki piti ulos roudata tuulettumaan.

Tuo hattujen tuuletus ehkä saattoi lipsahtaa vähän  hyväntahtoisen vinoilun puolelle (minä en niitä tuohon omenapuuhun vienyt). En ollut huomaavinani, mutta kieltämättä aika huvittavalta näytti. Mahtoi siinä sinitinttipariskuntakin katsella kesken pöntönvarauspuuhiensa, että siellä taidetaan hoitaa parisuhdetta yhteisellä kivalla puuhastelulla.

Pari päivää siinä vietiin ja tuotiin ulos ja sisälle tekstiilejä. Jossakin ohitustilanteessa ulko-ovella taisin mainita toiselle osapuolelle, että “onneksi sinä et aiheuttanut tätä”.

Monel viisii on syntymäpäivää vietetty. Tämä meni näin.
Muistan varmaan ikäni, kuinka tapahtui siirtyminen virallisesti eläkeläiseksi.

Talven viimeinen hiihtoretki luonnon muovaamille maljakiville, pilkkihaalarin pesu talviteloille, uintia avannossa telkkäparin seurassa, vappubrunssi, joka sisälsi mm. espanjalaista Cavaa ja mämmiä, renkaanvaihtoa autoon, työväenopiston kevätnäyttelyä…

…perinteisesti junalla Helsinkiin, Kaupunginteatterin “Kiviä taskussa” (on se, kyllä se on niin, että Suosalo on oman lajinsa eliittiä), eduskunnan täysistunto, Luonnontieteellinen museo, Hietaniemen hautausmaa, uskomaton Regatta-kahvio ja sokerina pohjalla April jazzia Espoossa…



…lintujen tarkkailua ja luonnon muutoksia, hattujen tuuletusta (siihen liittyy kyllä ihan erillinen juttu, jonka taitaa joutua selvittelemään erillisessä postauksessa).

Lintukirjan, jossa on kuvien lisäksi lintujen äänet, sain ottaa vastaan saavuttaessani vappuaattona virallisen vanhuuseläkeiän.
Se on hieno kirja!

Sitten liinat kiinni pikakelauksessa,

ja tähän päivään.  Kohta näitä herkkuja löytyy jo koriin laitettavaksi.

Yritelläänpä päivitellä jatkossa edes lähes reaaliajassa, ehkä...

Millä korjattiin kamerat, entä millä sidottiin morsiuskimppu, puhumattakaan palttoon helman korjaamista? Tai no palttoon helma korjattiin nitojalla joskus kiireisimpään aikaan. Ne kiireet sijoittuvat reilun 40 vuoden taakse.

Seuraa jälleen kerran kamera-asiaa, joten jos alkaa tympäistä, jätä tähän!

Te, jotka päätitte jatkaa vielä tämän jorinan lukua, arvatkaapa millä kameralla on otettu tämä kuva!

Sonylla, sillä vuonna 2004 ostetulla, pienen transistoriradion kokoisella, ja lähes näköiselläkin laitteella.  Sillä Sonylla, jonka luulin jo menettäneeni, kun se ei huolinut muistikorttia sisuksiinsa, vaan sylki sen pois.
Kuten olen tässä valitellut, puoli vuotta sitten ostamani uusi kamera lakkasi toimimasta pari  viikkoa sitten, ja on huollossa.  

Pistäydyin eilen verotoimistossa. Harras oli siellä tunnelma, lähes hartaampi kuin pääsiäisyön kirkossa. Miten se valtion virasto pistääkään hiljaiseksi kansalaiset.  Vuoronumeron valinta on jo oma prosessinsa. Siinä näytti jokainen käyneen viimeisen keskustelun sisään tullessa, siis keskusteli sen laitteen kanssa.  Vaihtoehtoja oli tosi monta. Aika villiltä näytti se numerotaulukin, jossa vaihteli ainakin neljää eri numerosarjaa.  Tarkkana piti olla, että huomasi oman vuoron tulleen.

No nyt eksyttiin taas vähän alkuperäisestä asiasta, siis tästä kamerajupinasta.

Olin palailemassa sieltä verotoimistosta, kun huomasin, että kulmille oli avattu uusi Giga-suuri kodinkoneliike. No mutta, jollen väärin muistanut, ostin Sonyn v. 2004 juuri sen ketjun liikkeestä, kaupungin lähiöstä.  Sen enempää tuumimatta nykäisin rivasta ja astelin puotiin. Asiakkaita haahuili hyllyjen välissä, myyjiä oli parittain jutustelemassa tiskin takana.
Kävelin myyjien eteen, ja sanoin, että nyt on kyseessä suuret asiat. Raitasolmioiset nuoret miehet terästivät kuuloaan.

Tiedustelin, olisiko mahdollista saada kahdeksan vuotta vanhaan kameraan huoltoa. Myyjä kysäisi, oliko laite minulla mukana. Olisivat varmaan nuoret miehet ihan halunneet nähdä, millaista teknologiaa siihen aikaan oli, kun he mitä ilmeisimmin istuivat vielä pulpeteissaan peruskoulun ala-asteella ja odottivat hammaskeijun vierailuja.
“Ei ole laite mukana, kun huomasin ihan ohi kulkiessani, että olette tähän liikkeen laittaneet.”
“Kaksi vuotta sitten” totesi myyjä.

Kerroin huoleni.  Myyjä epäili vähän, että saattaisi tulla aika kalliiksi sen ikäisen kameran korjaus, ja vara-osienkin saanti saattaa olla vähän tuskallista.  Mutta että saisiko sen kortin vaikka teipillä tungetuksi sinne kameran sisään.

Kyllä sai!

Olkoon vaan uusi kamera huollossa ihan niin kauan kuin huvittaa!
Eläköön ilmastointiteippi!